Kristian Wahlbeck: Myös onnellisuutta olisi hyvä mitata

30.03.2012

Suomalainen hyvinvointikeskustelu on korostanut perinteisesti aineellista hyvinvointia: bruttokansantuotteen kasvua ja tulo- ja sosiaaliturvan tasoa. Käsitys hyvinvoinnista on laajentunut, kun hyvinvointitutkimus on nostanut esiin koetun hyvinvoinnin ja henkisen hyvinvoinnin merkityksen. Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeckin mukaan taloudellisesti kehittyneissä maissa tarvitaan uusia hyvinvoinnin mittareita.

Köyhässä Suomessa useimmat hyvinvointiongelmat liittyivät materiaaliseen niukkuuteen. Köyhyysongelmien vähentämiseen pitää panostaa edelleen. Samalla tärkeää on suomalaisen hyvinvointikäsityksen päivittäminen 2010-luvulle. Arjen hyvinvoinnin keskeiset elementit ovat muuttuneet rajusti viimeisen 50 vuoden aikana.

Aiemmin voimakkaasti korostuneiden aineellisten perustarpeiden rinnalle ovat nousseet esimerkiksi arkielämän hallittavuus, itsensä toteuttaminen, yhteisöllisyys ja elämän merkityksellisyys. Hyvinvoinnin haastajia ovat yhtäällä yksinäisyys, epävarmuus ja työttömyys – toisaalla stressi ja kiire, riittämättömyyden tunne ja työssä jaksaminen. Heikkenevän huoltosuhteen kelkassa kulkevat mielenterveysongelmat ja elintapasairaudet.

Myös yhteiskunnan pelisäännöt vaikuttavat onnellisuuteen

Suomalaiset ovat keskimäärin hyvin onnellisia. "Neljä viidestä suomalaisesta kertoo olevansa onnellinen koko ajan tai suurimman osan ajasta. Maailmanlaajuisesti onnellisuuden määrä on yhteydessä maan elintasoon. Kehittyneissä maissa vaurastuminen ei kuitenkaan loputtomiin lisää onnellisuutta", kertoo Wahlbeck.

Bruttokansantuote ei olekaan paras tapa mitata ihmisten hyvinvointia. Kun aineellinen perusta on valtaosalla väestöstä kunnossa, huomio kohdistuu muihin tekijöihin. Yhteiskunnan pelisäännöillä on keskeinen rooli ihmisten onnellisuudessa: Sosiaalipolitiikka, tasa-arvo ja yhteisöllisyys ovat onnellisuuteen liittyviä tekijöitä.

"Taloudellisesti kehittyneissä maissa tarvitaan uusia hyvinvoinnin mittareita. Ehkä myös onnellisuutta olisi hyvä mitata", pohtii Wahlbeck. Henkiset tarpeet korostavat hyvien ihmissuhteiden, mielekkään tekemisen, elämänhallinnan ja mielen tasapainon merkitystä hyvinvoinnille.

Vanhentunut palvelujärjestelmä ei vastaa ihmisten tarpeisiin

"Kun käsitys hyvinvoinnista on muuttunut, samalla yhteiskunnallisten tekijöiden ja palvelujen merkitys on kasvanut. Enää ei haluta pelkästään sosiaaliturvaa vaan myös hyvinvointia ylläpitäviä ja lisääviä palveluja", Wahlbeck kuvaa muutosta.

Suomessa terveyspalvelut ovat tärkeä osa palvelujärjestelmää. Cambridgen yliopiston sosiologin David Stucklerin viimevuotisen tutkimuksen mukaan yllättäen investoinnit sosiaalipalveluihin lisäävätkin elinajanodotetta eri maissa – toisin kuin terveydenhuoltoon sijoittaminen. "Miksi kuntien sosiaali- ja terveysmenoista vain 11 prosenttia ohjautuu mielenterveyspalveluihin, kun lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä ja neljäsosa sairauslomapäivistä johtuu mielenterveysongelmista?", kysyy Wahlbeck.

Näyttää myös siltä, että perinteiset laitospalvelut ovat vähentäneet elinajanodotetta mielenterveyshoidossa. Monimuotoisissa avohoitopainotteisissa palveluissa hoitotulokset ovat nykyään paremmat. "Ylläpidämme vanhentunutta palvelujärjestelmää, joka ei enää vastaa ihmisten palvelutarpeisiin. Pitäisi ennakkoluulottomasti katsoa, mitkä ovat nykyiset tarpeet", Wahlbeck sanoi. Kansalaisten palvelupaletin arvioimiseen luo painetta myös julkisen sektorin kestävyysvaje.

Muutossuuntana asiakaslähtöisyys, varhaisuus ja voimaannuttaminen

Osattomuus, huono kohtelu ja järjestelmälähtöisyys ovat hoidon arkipäivää mielenterveyspalvelujen käyttäjien kokemuksissa. Toivottavaan muutossuuntaan kuuluu asiakkaan roolin lisääminen palvelujärjestelmän suunnittelussa ja arvioinnissa, ongelmiin puuttuminen varhaisessa vaiheessa ja potilaiden voimaannuttaminen.

Osallisuuden, yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman kasvattaminen ovat keskeisiä mielenterveyttä määrittäviä tekijöitä. "Onko siis kalliin ja vanhentuneen palvelujärjestelmän kehittämisessä oikea tie kuntakentän uudistus, jossa palveluja siirretään uusiin suuriin kuntiin? Vai olisiko tärkeämpää lähteä palvelujärjestelmän uudistamisesta?", kysyi Wahlbeck.

Kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck puhui Akavan Erityisalojen ja Suomen Mielenterveysseuran seminaarissa "Onnea elämään ja säästöjä! Kirjasto-, museo-, kulttuuri-, nuoriso-, liikunta- ja toimintaterapiapalvelujen mahdollisuudet kuntauudistuksessa" Suomen Kansallisteatterin Lavaklubilla Helsingissä 7.3.2012. Kirjoituksessa on hyödynnetty myös SITRA:n Elinvoimainen Suomi -raporttia (2010).

eu-esr.jpg vipuvoimaa.jpg ely-keskus.jpg

 

Teksti: Nelli Koivisto, Kolmas lähde –hanke (www.kolmaslahde.fi)

Takaisin

Bookmark and Share